Esittelyssä: viikkokalenteri

Huomenta! Paino näytti tänään 120,2 kg eli ne parin kilon nestekertymät on saatu tiputettua. Muutenki motivaatio on taas kohillaan.

Kun blogia ruvettiin muutamia kuukausia sitten miettimään oli minulla tarkoitus hoitaa painonpudotushommia viikkokalenterin kautta. Tarkoittaen, että teen suunnitelman viikoksi: mitä syön, milloin syön, mitä otan evääksi töihin, mitä napostelen illalla yms. Nyt vihdoin viimein sain kyseisen viikkokalenterin aikaiseksi! Pointtina on tehdä ruuan laitosta, ruokarytmistä ja terveellisestä syömisestä mahdollisimman vaivatonta ja helppoa.

Pari päivää takana kalenterin mukaan menemistä ja homma tuntuu hyvältä! Saa nähä mitä mieltä oon viikon päästä :)

Ai niin! Isoin muutos on ollut itseasiassa se, että oon päättänyt että syön kaikki ruokailut pöydän ääressä (sohvan ja tv:n sijaan) ja keskityn vain siihen syömiseen. Ei puhelinta, lehteä, kirjaa yms. Yllättävän ahistavaa puuhaa! Mutta tehokasta. Järkeilin sen sillai, että jos syöminen on niin mahtavan ihanaa niin miksi siihen keskittyminen on niin ahistavaa?

Miten meillä menee?

Paino näytti aamulla 113kg, vaikka tosi asiassa en ole tehnyt sen eteen mitään. Olen jopa käynyt Hesessä syömässä kaksi kertaa viikon sisällä. En tosin omasta aloitteesta vaan toisen siskoni. Ei minusta silti ollut ottamaan sitä salaattia, vaan hampurilaisellahan sitä mentiin. Olin ihan varma, että plussaa tulee ja rankasti, mutta hyvä tietenkin näin.

Olen myös ollut kipeänä ja syöminen tällä viikolla ollut sen vuoksi mitä sattuu. Sen ei pitäisi olla mikään syy, tiedetään. Huomenna takaisin ruotuun, vaikka kipeänä edelleen. Jospa se kunnon syöminen auttaisi ja parantuisi nopeammin.

Miten sinulla menee sisko?

Miten pukeutuisit tavoitepainossasi? osa 2

Sisko heitti haasteen: miten pukeutuisin tavoitepainossani? Mie varmaan pukeutuisin selkeälinjaisiin, mutta nuorekkaisiin vaatteisiin, laadukkaisiin materiaaleihin ja vaatteisiin, jotka tuntuu päällä mukavalta. Käyttäisin värejä piristämään asukokonaisuutta, mutta muuten pukeutuisin aika neutraalisti, joskin vahvoihin väreihin. Alla kuvia:

Summa summarum: olipa hankala löytää kuvia! :D Tavoitepainossa mie pidän farkkuja, caprihousuja, mukavia paitoja ja takkeja ja iiiihania laukkuja ja kenkiä <3 

Syömisen sietämätön keveys

Paino on taas lähtenyt sahaamaan ja huonot tavat nostavat päätään. Olen jo pitkään ihmetellyt mikä saa minut - tai kenet tahansa - syömään, vaikka se on vastaan kaikkia tavoitteita?

Tiedän, että osaksi vaikuttavat ne huonot tavat, jotka ovat vuosien aikana muodostuneet milloin mistäkin syystä. Ruuan näkeminen muuna kuin mitä se on, vaikuttaa varmasti myös. Ruoka on minulle helppo pakokeino pettymyksistä, tylsyydestä, turhautumisesta ja väsymyksestä. Se on nopea ja vaivaton tapa saada äkkiä jotain tekemistä, tuntea olonsa vähän paremmaksi ja viettää aikaa. Se on kuitenkin kauhean hetkellistä.

Totuushan on se, että tylsyyttä, pettymyksiä ja väsymystä voisi käsitellä toisellakin tavalla kuin syömällä. Sellaisella tavalla, joka tukisi omia tavoitteita ja tuottaisi pitempikestoista hyvää oloa. Lenkille lähtö, elokuvissa käynti, kaverin luona kyläily, piirtäminen, maalaaminen, seikkaileminen, soitto hyvällä ystävälle, salilla meno.. mikä tahansa olisi parempi kuin syöminen.

Monesti sitä ajattelee, että ei ole rahaa tehdä mitään. Ei viitsi maksaa 9 euroa parin tunnin leffasta tai 19 euroa uusista inspiroivista harrastevälineistä. Silti on aivan ok maksaa sama määrä ja usein vähän enemmänkin puolen tunnin ahmimisesta. Miten se on eri asia?

Miksi priorisoin ruokaan? Jos tavoitteena on parantaa omaa oloa, miksi mikään muu keino ei kelpaa, vaikka lopputulos olisi sama ja parempi? Miksi koen, että palkinto kaikessa on aina ruoka? Teet sitten hyvin tai huonosti, olet ansainnut jotain hyvää.

Olen miettinyt, että olisi kamalaa vanhana katsoa elämää taaksepäin ja sanoa, että ainakin mie söin hyvin. Aivan järkyttävä ajatus. Siihen se on tätä vauhtia kuitenkin menossa.

Olen addiktoitunut ruokaan. Ruoka on minulle ongelma. Olen ruokanisti! Asiat pitää hyväksyä ennen kuin niitä voi muuttaa.

Miten pukeutuisit tavoitepainossasi?

Siskon jutuista tämä idea tuli ja ajattelinkin heittää haasteen kehiin. Ajatuksena siis kirjoittaa postaus tänne blogiin höystettynä vaatekuvilla. Voisi myös pohtia sitä mikä muuttuisi pukeutumisessa, jos olisit huomenna tavoitepainossasi vrt. nykytilanne.

Aloitanpa siis itse.

Tällä hetkellä pukeudun luonnollisesti niin, että ostan vaatteita, jotka minulle mahtuu ja joiden kuvittelen näyttävän mahdollisimman imartelevilta. Käytännössä paljon tunikoita, mekkoja, legginssejä jne. Mukavia vaatteita, joissa on myös mukava olla. Aika klassisia ja yksinkertaisia vaatteita, usein empirelinjaisia tai vaatteita, jotka lähtevät levenemään rintojen alapuolelta, mutta vyötärön yläpuolelta. Värien ja mallien suhteen joutuu tekemään kompromisseja ja usein ostamaan saman vaatteen useampana kappaleena, koska jos jokin vaate sopii, niin tilaisuus täytyy käyttää hyväkseen ja ostaa useampi kappale, koska uutta sopivaa vaatetta ei välttämättä ihan heti vastaan tule. Väreissä suosin mustaa, tummia värejä, harmaata, sinistä ja satunnaisesti esim. vaaleanpunaista tai vihreää. Mielestäni kuitenkin löydän suht helposti ihan kivoja vaatteita, mm. Nanson xl tai xxl kokoiset vaatteet sopivat minulle hyvin.

Tavoitepainossani uskoisin ostavani välillä myös lyhyempiä yläosia, mm. neuleita ja toppeja. Uskon, että pyrkisin silloinkin ostamaan mukavia vaatteita. Ostaisin enemmän vartalonmyötäisiä vaatteita, ehkä myös rintoja korostavia. Perusvärejä, hillittyjä sävyjä, välillä jotain piristävää väriä hillittyjen sekaan. Ostaisin myös farkkuja ja hameita, niitä en tällä hetkellä koe voivani käyttää.

Pääpiirteittäin uskon tyylini säilyvän suht samanlaisena, mutta vaatevalikoima ehkä monipuolistuisi erilaisilla vaatekappaleilla. Koen tyylini olevan naisellinen ja aika klassinen. Selkeät värit ja kuviot ovat mieleeni.

Entä sinä siskoseni?