Ei se ollutkaan niin helppoa...

Toista viikkoa mennään elämäntapamuutoksen osalta ja jos ensimmäinen viikko meni lähes ongelmitta, niin tämä toinen on jo selvästi haastavampi. En tiedä johtuuko vaikeudet siitä, että aloin lipsumaan hiilihydraattien suhteen ensimmäisen viikon lopulla vai oliko vain aika kohdata hyvin menneen viikon jälkeen ne normaalit haasteet laihdutuksessa.

Selkeästi olen lipsunut hiilareiden suhteen nyt enemmän ja se näkyy kyllä vireystilassa. Jonkinlainen alkuinnostus varmaan on mennyt ohi ja todellisuus iskenyt kasvoihin. Kuulostaa dramaattiselta, mutta ei se sitä ole. Kyse on vain siitä, että en ole niin tarkkaan valinnut syömisiäni hiilareiden suhteen ja se vähän harmittaa. Onneksi kalorit kuitenkin pysyvät miinuksella ja kevenemistä pitäisi tapahtua. Täytyy tsempata myös tuossa, että hiilarit pysyisivät siinä alle 100g/päivä, niin olokin on jaksavampi eikä ruokailun jälkeistä jäätävää väsymystä tule niin helpolla. Oppia ikä kaikki!

Nyt nauttimaan kevään aurinkoisesta ilmasta! :)

Pikamietteet

Pikainen teksti tähän väliin :)

Mie oon tosi tyytyväinen itteeni: eilen oli kuohuviinitilaisuus coctailpaloineen sun muineen illalla, joka sekoitti niin normiaikataulut kuin ruokarutiinitkin. Pysyin kaloreissa! Sen lisäksi töissä on hullua kiirettä ja hälinää ja stressiä, mikä ois ennen aiheuttanut hullun ahmimisen ja ylensyönnin. Nyt, edelleen kaloreissa :) Oon niin tyytyväinen <3

Niin ja tietty: minun ja Novellan aloitus on mahtava! Mukavaa kun on joku tällä matkalla mukana :)

Psst.. luojan kiitos minun kaapeista ei löydy mitään herkkuja. En lähtis ihan niin pitkälle vielä koetteleen tahdonvoimaa ;)

Ensimmäinen viikko takana

Ja puntari näytti lukemaa: 116kg. Olen iloinen!

Tälle toiselle elämäntapaviikolle onkin paljon parannettavaa, koska ihan tyylipuhtaasti ei tuo edellinen viikko sujunut, pääpiirteittäin toki kuitenkin.

Jännää on ollut huomata, että kun sokerin määrä on ruokavaliossa vähentynyt, niin esimerkiksi suosikkijuomani Pepsi maistuu nykyisellään ihan liian sokeriselta, enkä pysty sitä juomaan kokonaista lasillista. Käsittämätöntä.

Kolmaskin positiivinen juttu on tullut huomattua. En ole varma liittyykö se ruokavalioon, mutta joka tapauksessa se on hienoa asia: verenpaine on laskenut tasosta 135/90 tasoon 125/80. Ihan huikeeta!

Näillä jatketaan!

Mahtavaa maanantaita! :)

Ensimmäinen viikko kohta ohi

Keskiviikkona tulee tosiaan viikko siitä, kun itse tämän elämäntapa uudistuksen aloitin. Puntarilla en ole käynyt, vaikka mieli on tehnyt. Yllättävää on ollut se, että tämä on tuntunut suhteellisen helpolta. Ainakin aikaisempiin yrityksiin verrattuna. En tiedä onko se olosuhteiden pakko, joka taustalla jyskyttää ja on saanut minut voimistumaan, vai mikä? Joka tapauksessa olen tyytyväinen.

Ihan nappiin tämä viikko ei ole mennyt ja olen hieman herkutellutkin, mutta mikä tärkeintä: kalorit ovat pysyneet kuitenkin miinuksella. Hiilihydraattinen vähentäminen ja Sulamon kalorilaskuri ovat toimineet yhdessä hyvin. Ensi viikolla onkin sitten varaa tiukentaa hiilareiden määrää ja katsoa mikä olo on sen jälkeen. Olkoon tämä ensimmäinen ikään kuin harjoitteluviikko. Se on opettanut minulle sen, että välillä voi hieman herkutella, kunhan sen jälkeen palaa takaisin ruotuun. Olkaamme armollisia itsellemme.

Hyvä fiilis! Keskiviikon puntarilla käymistä odotellen. :)

Ekan päivän tunnelmia

Virallinen eka päivä alkaa olla takanapäin. Fiilis on hyvä, päivä ei ole ollu hampaitten kiristelyä, mutta täytyy sanoa, että sunnuntain tylsyydessä tulee helposti ruoka ja herkuttelu mieleen. Tylsyys on kyllä tämän laihduttajan pahin vihollinen. Tylsyyttä vastaan vois kyllä kehitellä jotain muutaki ku syömistä...


Onneksi huomenna on maanantai ja paluu ihanaan arkeen 😊

Ajattele itsesi uusiksi

Uusimmassa Ilona & Hyvä olo -lehdessä oli hyvä artikkeli elämäntapamuutosvalmentaja Anne Karilahdelta. Siinä puhuttiin siitä, miten omaan kehoonsa ja itseensä pitäisi suhtautua armollisesti. Tausta-ajatuksena oli, että muutos on hankalampi (ellei mahdoton) toteuttaa, jos ei hyväksy itseään ja kehoon nykytilassa. Artikkelin parasta antia oli tämä:

Painonpudotusta voi Karilahden mukaan verrata omaan työprojektiin kollegan kanssa. Jos tykkää kollegasta, yhteistyö on mukavaa. Jos ei tykkää kollegasta, työ ei ole mielekästä, motivaatio on hukassa ja lopputuloskin on kehno.

- Jos ei tykkää kehostaan, liikunta ei huvita tai se on väkinäistä. Jos omaan kehoon liittyy epämukavia tunteita, me välttelemme niitä. Emme katso itseämme peilistä ja vältämme myös liikkumista.

Minusta tuo oli mainio vertaus! Jos omaa kehoa ja itseään ois todella hellinnyt, niin ei kai sitä olisi ihan tässä jamassa painon ja yleisolon suhteen?

 

 

 

Blogin aloitus

Tästä se lähtee.