Tiedän, että osaksi vaikuttavat ne huonot tavat, jotka ovat vuosien aikana muodostuneet milloin mistäkin syystä. Ruuan näkeminen muuna kuin mitä se on, vaikuttaa varmasti myös. Ruoka on minulle helppo pakokeino pettymyksistä, tylsyydestä, turhautumisesta ja väsymyksestä. Se on nopea ja vaivaton tapa saada äkkiä jotain tekemistä, tuntea olonsa vähän paremmaksi ja viettää aikaa. Se on kuitenkin kauhean hetkellistä.
Totuushan on se, että tylsyyttä, pettymyksiä ja väsymystä voisi käsitellä toisellakin tavalla kuin syömällä. Sellaisella tavalla, joka tukisi omia tavoitteita ja tuottaisi pitempikestoista hyvää oloa. Lenkille lähtö, elokuvissa käynti, kaverin luona kyläily, piirtäminen, maalaaminen, seikkaileminen, soitto hyvällä ystävälle, salilla meno.. mikä tahansa olisi parempi kuin syöminen.
Monesti sitä ajattelee, että ei ole rahaa tehdä mitään. Ei viitsi maksaa 9 euroa parin tunnin leffasta tai 19 euroa uusista inspiroivista harrastevälineistä. Silti on aivan ok maksaa sama määrä ja usein vähän enemmänkin puolen tunnin ahmimisesta. Miten se on eri asia?
Miksi priorisoin ruokaan? Jos tavoitteena on parantaa omaa oloa, miksi mikään muu keino ei kelpaa, vaikka lopputulos olisi sama ja parempi? Miksi koen, että palkinto kaikessa on aina ruoka? Teet sitten hyvin tai huonosti, olet ansainnut jotain hyvää.
Olen miettinyt, että olisi kamalaa vanhana katsoa elämää taaksepäin ja sanoa, että ainakin mie söin hyvin. Aivan järkyttävä ajatus. Siihen se on tätä vauhtia kuitenkin menossa.
Olen addiktoitunut ruokaan. Ruoka on minulle ongelma. Olen ruokanisti! Asiat pitää hyväksyä ennen kuin niitä voi muuttaa.
Hienoja ajatuksia sis. <3 Todella hienoja oivalluksia. Paneudun näihin huomenna lisää.
VastaaPoista