Laihdu, älä laihduta

Otsikko on yhtä kuin kirjan nimi. Kirjan, jota mie tällä hetkellä kahlaan läpi. Sinällään kyse ei ole laihdutuskirjasta, koska siinä ei puhuta ruuasta, kaloreista, liikunnasta, hiilihydraateista tai makroravinteista. Sen sijaan kirjassa puhutaan onnellisuudesta ja itselle huonojen tapojen poisoppimisesta.

Miksi mie lue kirjaa onnellisuudesta? Voin suoraan viitata edelliseen kirjoitukseeni. Uskon, että valtava osa minun epäonnistumisista laihdutuksen suhteen kaatuu tunnesyömiseen.

Takaisin kirjaan. Ensimmäisen 70. sivun jälkeen alkaa harjoitukset, joiden tarkoitus on rikkoa totuttuja rutiineja ja varmaankin hoksauttaa mitkä on painonpudotuksen kannalta huonoja tapoja tai ajatusmalleja. Mie olen harjoituksessa/haasteessa nro 1 ja siitä mie haluan tänään tänne kirjoittaa.


Ensimmäisen päivän haaste: älä katso televisiota. 
Ei kuulosta pahalta? Niin mieki ajattelin ennenku tajusin, että hei täähän oikeesti pitää sit tehdä. Allekirjoittanut, kun on hieman Netflix-koukussa ja helposti viettää koko pitkän päivän sohvalla maaten - välillä torkkuen -sarjoja ja leffoja katsellen. Oikeastaan, kun olen kotona - tv on aina päällä, jossain muodossa. Siispä ajatus jopa hieman ahdisti kun sitä eilen mietin.

Päivä alkaa olla pulkassa ja kysymys kuuluu: miten meni? Hienosti! En katsonut Netflixiä, en Youtubea puhelimella, en televisiota, en mitään. Sen sijaan jouduin käyttämään aikani aivan muuhun. Töiden jälkeen lähdin koiran kanssa koirabiitsille, sitten kotiin tekemään ruokaa, tiskaamaan, vähän siivoamaan, sitten sohvalla kirjan lukua, sitten hieman piirtelyä ja Instagramin päivittelyä ja lopuksi vielä koiran kanssa pienelle iltalenkille.

Normaalisti työpäivän jälkeinen ilta näyttää tältä: sohva.

Jännittävää oli huomata, että tv:n kanssa sitä antaa itselleen luvan jumittaa. Sekä fyysisesti että henkisesti. Ilta vain heilahtaa ohitse, kun nyt tuntuu että töiden jälkeistä elämää on kestänyt valtavan pitkään. Huomasin myös, että tuli helpommin tehtyä asioita, ilman että ne jäivät ajatuksen tasolle. Kummallisinta oli kuitenkin se, että kun ei ollut mahdollisuutta katsoa teeveetä, söin päivällisen ja iltapalan ruokapöydän ääressä! Minulla on ollut kauan haluttu ruokapöytä kohta 2 kuukautta ja tänään oli ensimmäinen kerta kun maltoin syödä sen ääressä. Kyllä sitä on hullu.

Tämä päivä meni hyvin! Kohti huomisen haasteita! :)